By Pekka Valo, Aliant Finland. Istuvan hallituksen hallitusohjelmassa on asetettu tavoitteeksi toimivat oikeusprosessit ja oikeusturva, mihin kuuluu muun muassa oikeusturvan saatavuus taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta. Lisäksi hallitusohjelman mukaan selvitetään oikeudenkäyntikulujen määräytymisperusteita muun muassa kuluriskin alentamiseksi.
Oikeusministeriö on laatinut edellä todetun tavoitteen johdosta arviomuistion oikeudenkäyntikuluista riita-asioissa (Oikeusministeriön selvityksiä ja ohjeita 2021:16). Sen mukaan vähäisiä vaatimuksia koskeva oikeudenkäyntimenettely voisi olla vaikuttava keino puuttua kasvaneeseen oikeudenkäyntikuluriskiin. Muistiossa on arvioitu lukuisia keinoja alentaa erityisesti pienen intressin juttujen oikeudenkäyntikuluriskiä eli lähinnä häviävän osapuolen korvausvelvollisuutta vastapuolelle omien oikeudenkäyntikulujensa lisäksi. Muistiossa on vertailtu eri maiden oikeudenkäyntimenettelyjen suhtautumista erityisesti häviävän osapuolen korvausvelvollisuuteen vastapuolen kuluista.
Muissa Pohjoismaissa, kuten Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa on intressiltään pienet riitaiset jutut allokoitu tavalla tai toisella erilaiseen menettelyyn, jossa on jopa sovittelun piirteitä ja kuluvaatimukset ovat rajattuja. Yksityishenkilöiden välisissä riidoissa voidaan todeta tällaisessa menettelyssä olevan monia hyviä puolia sillä usein tämän tyyppiset riidat saattavat perustua osin väärinkäsityksiin tai tunteenomaisiin asenteisiin. Joka tapauksessa on selvää, että näissä riidoissa on ajatuksena se, että osapuolet kohtaavat pääasiassa ilman lainopillista avustajaa.
Kirjoittajalla on kokemusta Englannin ja Walesin oikeudenkäyntimenettelystä. Kyseiset valtiot kuuluvat common law -traditioon, kun sen sijaan Skotlannin oikeusjärjestelmä kuuluu mannermaiseen. Englannissa ja Walesissa lakimieskunta on jakautunut kahtia solicitors ja barristers. Perinteinen oikeudenkäynti oli hyvin raskas ja kallis, sillä vain solicitor voi puhua suoraan asiakkaan kanssa ja vain barrister voi esiintyä oikeudessa, tarvittiin siis molemmat. Uudistetussa menettelyssä menettely on jaettu kolmeen erilaiseen menettelyyn pääsääntöisesti asian intressin mukaan. Small claims track alle 10 000 puntaa, Fast tract alle 100 000 puntaa ja laajimmat asiat Multitract. Small claims – asiat käsitellään County Court:ssa ja kaksi muuta ylemmässä asteessa High Court:ssa. Oikeudenkäyntikuluvaatimusten määrää on rajattu ja Small Claims – asioissa voittava osapuoli saa tuomioistuinkulujen lisäksi hyvin merkityksettömän korvauksen vastapuolelta. Menettely on pääasiassa kirjallista ja lähtökohtana Small Claims – prosessissa on, että todistajia tai asiantuntijoita ei mahdollisessa suullisessa käsittelyssä kuulla vaan lausunnot esitetään valaehtoisesti kirjallisina, ellei tuomioistuin muuhun suostu. Tällainen menettely olisi suomalaisessa oikeudenkäynnissä hyvin poikkeavaa sillä sen katsottaisiin vaarantavan oikeudenkäynnin suullisuuden ja välittömyyden. Luonnollisesti lausuntoja kirjoitettaisiin asianajotoimistoissa hyvin huolellisesti. Vastapuolella ei olisi mahdollista esittää kysymyksiä ja kyseenalaistaa todistajan lausumaa henkilökohtaisesti. Kulukorvausperiaate tarkoittaa Englannissa ja Walesissa käytännössä sitä, että lainoppinutta avustaa ei vähäisissä asioissa käytetä. Eräs seuraus, jota ei ole juuri suomalaisessa keskustelussa pohdittu on se, että erityisesti kuluttajan ja yritysten välisissä riidoissa yrityksen vieroksuvat pienten asioiden oikeudenkäyntimenettelyä kulukorvaussääntöjen johdosta. Muutaman tuhannen punnan arvoisen riidan voittaminen saattaa tulla huomattavan kalliiksi ja taloudellisesti se kannattaa sopia/luovuttaa ennen oikeudenkäyntiä.
Ongelmana Suomessa pidetään sitä, että muutaman tuhannen euron arvoista asiaa ei kannata riitaisena viedä kuluriskin vuoksi oikeuteen. Tämä sen johdosta, että vaikka yksityishenkilöllä olisi kattava oikeusturvavakuutus esimerkiksi kotivakuutuksen osana, ei se häviötilanteessa kata lainkaan vastapuolelle tuomittavia korvauksia. Tässä vakuutusyhtiöiden vakuutusehdot ovat melko yhteneviä ja sama koskee pääasiassa myös pienyritysten vakuutuksia.
Oikeusministeriön arviomuistiossa on käyty läpi useita erilaisia vaihtoehtoja, miten oikeudenkäyntikuluja ja kuluriskiä voitaisiin alentaa. Keinovalikoimassa on tutkittu muun muassa vastapuolelle tuomittavien palkkioiden säännöstelyä, sitovien prosessisuunnitelmien vahvistamista heti oikeudenkäynnin alussa, lakimiesten koulutuspaikkojen lisäämistä, hyväksyttyjen oikeudenkäyntiasiamiesten pätevyysvaatimusten lieventämistä jne. Vaihtoehtoja koskevat ongelmat ovat melko ilmeisiä. Muistiosta ovat antaneet lausuntoja muun muassa Asianajajaliitto, joka on kiinnittänyt huomiota jokseenkin samoihin epäkohtiin. Jonkinlaista yksimielisyyttä tuntuu olevan siitä, että pienen intressin oikeudenkäyntien menettelyä voitaisiin keventää.
Koska arviomuistion johtopäätös on, että oikeudenkäyntimenettelyn uudistaminen siten että intressiltään vähäiset asiat käsiteltäisiin erilaisessa kevennetyssä menettelyssä, vaatii pidempiaikaista valmistelua, on ministeriöissä priorisoitu asian etenemistä siten että vuoden 2021 lopulla asetettiin työryhmä valmistelemaan ehdotusta riita-asioiden oikeudenkäyntikuluja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi.
Asianajajaliiton oikeusministeriön muistion johdosta antamassa lausunnossa on ansiokkaasti kiinnitetty huomiota siihen että:
”Arviomuistiossa päädytään siihen, että riita-asioiden oikeudenkäyntikuluriski on tällä hetkellä liian suuri ja sen vuoksi kuluriskin pienentäminen yleisissä tuomioistuimissa on aiheellista, jotta muun muassa
– velvoitteet täytetään vapaaehtoisesti
– tuomioistuinten palvelut ovat saavutettavissa
– ihmiset uskaltavat puolustaa oikeuksiaan
Vuoden 1993 oikeudenkäyntikulu-uudistuksessa (HE 191/1993 s. 3–4) hävinneen osapuolen oikeudenkäyntikuluriskiä haluttiin aivan tietoisesti korottaa määräämällä voittaneen osapuolen oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti korvattavaksi, jotta
– velvoitteet täytetään vapaaehtoisesti
– perusteettomia kanteita ei nosteta
– oikeassa oleva osapuoli voi puolustaa oikeuksiaan, kun hän tietää saavansa korvauksen kuluistaan
Arviomuistiossa kuluriskin pienentäminen katsotaan aiheelliseksi siis hyvin samankaltaisin perustein, joilla aikanaan perusteltiin kuluriskin kasvattamista.”